
Nykyaikaisilla kaivoksilla syntyy jatkuvasti suuria määriä seurantadataa. Rikastushiekka-alueet ja patorakenteet, pohja- ja pintavesien seuranta, sääasemat, kenttätarkastukset sekä laboratorioanalyysit tuottavat tietoa kaivosalueen tilasta eri näkökulmista.
Perinteisesti geoteknistä ja ympäristöseurantaa tehdään erillään toisistaan. Tietoa hallinnoidaan eri tiimeissä, järjestelmissä, tietokannoissa ja raportointiprosesseissa. Todellisuudessa rakenteelliset ja ympäristöriskit ovat usein tiiviisti yhteydessä toisiinsa.
Haasteena ei enää ole pelkästään kerätä lisää dataa. Olennaisempaa on yhdistää eri lähteistä saatava tieto ja tunnistaa merkitykselliset muutokset riittävän ajoissa, ennen kuin kehittyvät riskit muuttuvat vakaviksi ongelmiksi.
Kaivosalueen fyysiset riskit liittyvät toisiinsa ja niitä koskevan datan pitäisi olla yhtä lailla yhteydessä.
Muutokset esimerkiksi padon toiminnassa, suotovesissä, huokospaineessa, maanpinnan liikkeissä tai vesitaseessa voivat heijastua myös pohjaveteen, pintavesiin ja kaivosalueen muihin ympäristöriskeihin.
Esimerkiksi lisääntynyt suotovesi rikastushiekka-altaan rakenteen läpi voi aluksi näyttäytyä geoteknisenä ongelmana. Se voi näkyä esimerkiksi huokospaineen muutoksina, kasvavana suotovesivirtaamana tai odottamattomina liikkeinä padon rakenteessa. Samalla kyse voi olla ympäristöriskistä, jos suotovesi vaikuttaa pohjaveteen, läheisiin pintavesiin tai alapuolisten alueiden vedenlaatuun.
Jos geotekninen data, kuten padon sisäisten antureiden mittaustulokset ja trendit, sekä ympäristödata, kuten alapuolisten vesien laatumittaukset, tallennetaan erillisiin järjestelmiin, näiden ilmiöiden välisiä yhteyksiä voi olla vaikea havaita.
Siksi geoteknistä ja ympäristöseurantaa tulisi tarkastella kokonaisuutena aina, kun arvioidaan kaivosalueen olosuhteita ja tehdään toimintaan liittyviä päätöksiä.
Eri järjestelmiin ja tietolähteisiin hajautunut seurantadata voi synnyttää merkittäviä toiminnallisia riskejä ja katvealueita.
Kun eri lähteistä saatava seurantadata kootaan yhteen näkymään, kaivosyhtiöt voivat siirtyä hajanaisesta raportoinnista kohti ennakoivampaa riskienhallintaa.
Me FinMeasilla uskomme, että integroitu seuranta on olennainen osa nykyaikaista kaivosten riskienhallintaa. Seurantajärjestelmän tehtävänä ei ole ainoastaan kerätä geoteknistä, ympäristö-, laboratorio- ja kenttädataa, vaan myös auttaa käyttäjiä ymmärtämään eri tietolähteiden välisiä yhteyksiä.
Pato- ja ympäristöriskien hallintajärjestelmämme kokoaa eri lähteistä saatavan tiedon yhdelle alustalle. Järjestelmä tukee automaattista tiedonkeruuta seurantalaitteista ja manuaalisista syötteistä, suorittaa laskelmia ja datan validointia sekä visualisoi kaivosalueen olosuhteet selkeässä ja intuitiivisessa käyttöliittymässä.
Kun FinMeas korvaa manuaalista tiedonkäsittelyä ja erillisiä taulukkolaskentatiedostoja automaattisella tiedonsiirrolla, laskennalla, visualisoinnilla ja reaaliaikaisilla hälytyksillä, inhimillisten virheiden riski pienenee ja raportointiin kuluva aika vähenee. Samalla poikkeamat ja kehittyvät riskit voidaan havaita aikaisemmin. Keskitetty data, automatisoidut hälytykset ja yhtenäinen raportointi tukevat sekä päivittäistä päätöksentekoa että pitkän aikavälin viranomais- ja ESG-raportointia.
Kaivosten seurannan tulevaisuus ei ole yksinkertaisesti suurempi määrä antureita, raportteja tai dataa.
Oleellista on yhdistää geotekniset, ympäristölliset ja toiminnalliset havainnot yhdeksi luotettavaksi kokonaisuudeksi. Kun oikea tieto on oikeiden ihmisten käytettävissä oikeaan aikaan, kehittyviin riskeihin voidaan reagoida ennen kuin ne kärjistyvät.

