Geosuunnittelijat työskentelevät teorian ja käytännön maailmojen välimaastossa. Suunnitelmat nojaavat maamekaniikan teorioihin ja laskelmiin, joissa ilmiöt, ennusteet ja mitoitus voidaan esittää numeroin mielivaltaisella määrällä desimaaleja. Pohjarakentamisen käytännön maailmassa havainnot ja ilmiöt voidaan kuitenkin usein kuvata vain yleisellä tasolla kvalitatiivisesti, koska kaikkia - joskus tuntemattomiakin - rakenteiden toimintaan liittyviä ominaisuuksia ja ilmiöitä on mahdoton ottaa laskelmissa huomioon. Mitoituslaskelmien ja todellisen käyttäytymisen välillä on siten epävarmuuden kuilu. (DiBiagio 2013.)
Suunnitelmat tehdään teoriaan pohjaten varautumalla käytännön epävarmuuksiin joskus suurillakin varmuusmarginaaleilla, mikä voi johtaa epätaloudellisiin ratkaisuihin. Ihanteelliseen lopputulokseen suunnittelussa pääsemme ymmärtämällä sekä teoreettista että käytännön maailmaa ja kaventamalla näiden maailmojen välistä kuilua.
Automaattinen monitorointi on yhä tärkeämpi osa geoteknistä suunnittelua, sillä mittaaminen ja numeerinen data luovat kvantitatiivisen linkin laskelmien ja todellisuuden välille. Mittaustekniikan kehittymisen myötä voimme yhdistää teorian, reaaliaikaisen mittaamisen ja käytännön havainnot. Näin luomme työkalun, jonka avulla voimme saavuttaa uusia oivalluksia sekä tieteen että hankkeiden talouden ja turvallisuuden näkökulmasta.
Mikäli käytännön maailma toimisi aina teoreettisen maailman mukaisesti, ei monitoroinnille olisi tarvetta. Monitoroinnin avulla saamme pelkän visuaalisen tarkkailun ja arvailun sijaan reaaliaikaista tarkkaa tietoa maaperän ja rakenteiden käyttäytymisestä. Näin kaikkia epävarmuustekijöitä ei tarvitse viedä rakenteisiin, mikä mahdollistaa taloudellisemmat ja resurssitehokkaammat suunnitelmat.
Voinko luottaa, että teoriaan pohjautuva suunnitelmani toimii käytännön olosuhteissa kuten on ennustettu? Hyvin suunniteltu monitorointi auttaa hallitsemaan epävarmuutta ja parantaa mitoituksen luotettavuutta. Monitorointia ei tule tehdä vain monitoroinnin takia, vaan tarkoituksena on tuottaa merkityksellistä dataa, jonka avulla pienennetään rakenteiden ja maaperän käyttäytymiseen liittyvää epävarmuutta parantaen siten turvallisuutta ja kustannustehokkuutta.
Kaikkia infrarakentamiseen liittyviä riskejä ei voida poistaa kokonaan, mutta niitä voidaan hallita. Tunnistetun riskin realisoitumisen todennäköisyys on pienempi kuin tunnistamattoman: autamme tunnistamaan kohteesi riskejä ja hallitsemaan niitä monitoroinnin avulla.
Lähteet:
DiBiagio, E. 2013. Field Instrumentatation – The Link Between Theory and Practice in Geotechnical Engineering. Seventh International Conference on Case Histories in Geotechnical Engineering.
